Melko harvoin kirjoitan täällä kirjoista arvioita. Toisinaan tulee kuitenkin vastaan kirjoja, joiden asiasisältö vastaa hyvin paljon Kehoälyn harjoittelun ja Terveysmeditaation ymmärrystä. Eräs tällainen kirja on psykologi Ari-Pekka Skarpin kirjoittama Mielen Laboratorio -kirja. Kirjan on kustantanut basam Books ja sen ISBN on 978-952-7240-68-7
On
virkistävää lukea korkeatasoista psykologian kirjallisuutta.
Psykologi Ari-Pekka Skarp on onnistunut kirjoittamaan
kirjan, jonka avulla Kehoälyn harjoittelija voi virkistäytyä psykologian parissa. Kirjan terve ja raikas kritiikki kaupallista "nyt-hetki" illuusiota kohtaan on erityisen hienoa ja arvokasta. Upeaa, että Skarp uskaltaa kirjoittaa tämän esiin.
Suosittelen kirjaa kaikille tietoisuustaidoista ja
kehomielitaidoista vakavasti kiinnostuneille. Kirja soveltuu myös
erittäin hyvin Kehoälyn ja Terveysmeditaation harjoittelijoille.
Mielen
Laboratorio -kirja nostaa myös taitavasti esiin tietoisuuden
pohjimmiltaan sosiaalisen perustan. Terveysmeditaation
ammattiopettajana tiedän, että kyseinen näkökulma on verrattain
harvinainen, eikä sitä tapaa useinkaan akateemisessa tietoisuuden
tutkimuksessa, eikä vanhoissa meditaatioperinteissä, kun taas Terveysmeditaatiossa ja Kehoälyn harjoittelussa tietoisuuden sosiaalisen perustan ymmärrys on rakentunut sulavasti sisään harjoitteluperinteeseen ja kulttuuriin. Ihmisten
välinen vuorovaikutus ja sen tutkiminen ovatkin Skarpin kirjan keskiössä.
Kirjassaan Ari-Pekka Skarp myös väittää, että tietoisuus
ei sijaitse yksilöissä vaan vuorovaikutussuhteissa.
Kirjan
rakenne on onnistuneesti käytännönläheinen. Mielen
Laboratorio -kirja jakautuu kahteen aiheeseen. Ensimmäinen
käsittelee tietoisuuden tutkimuksen teorioita ja toinen aihe
sisältää harjoituksia. Nämä aiheet on kirjassa rakennettu
vuororytmiin, niin että tiukan teorian jälkeen seuraa käsiteltyyn
aiheeseen liittyviä harjoituksia. Halutessaan on helppoa jättää
kirjan harjoitukset väliin ja lukea vain silkka tieteellinen asia.
Kehoälyä
ja Terveysmeditaatiota harjoitellessa oppii, että ihminen on
sosiaalinen situationisti, positionisti ja opportunisti. Samaa asiaa
Skarp käsittelee reflektiivisen tietoisuuden termillä.
Reflektiivinen tietoisuus tarkoittaa ihmisen kykyä tarkastella
itseään ja muita. Tätä aihetta kirja ja kirjailija tutkii
mielenkiintoisella tavalla ja kokoaa niistä oman kokonaisuutensa.
Skarpin mukaan reflektiivinen tietoisuus erottaa ihmisen useimmista
muista lajeista. Henkistä erottelukykyä vastaavaa tilaa Skarp
kutsuu ”selkeäksi ymmärrykseksi”.
Kirja
käsittelee ytimekkäästi myös tiedostamatonta mieltä ja ihmisen
suhdetta siihen. Skarpin sanoin: ”Oikeastaan kaikkien
tietoisuuden tutkimiseen tähtäävien harjoitusten tarkoitus on
tuoda tietoisuuteen sitä, mitä emme vielä tiedosta.” Kirjan
ajattelun mukaan kaikki sellainen, josta tulemme tietoisiksi, on
jossain määrin hallittavissamme. Kirjailija Skarp kertoo omista
unikokemuksistaan ja unien tutkimisen merkityksestä psykologiassa.
Samalla hän tulee paljastaneeksi mindfulnessin ja tiedostamattoman
tutkimisen väliseen suhteeseen liittyviä oleellisia ristiriitoja ja
haasteita. Ei ole muodikasta uskaltaa kertoa, että
mindfulness-harjoitukset voivat häiritä tiedostamattoman mielen
tutkimista
Viisaita
ja vahvoja rehellisiä ajatuksia
Skarp
tuo kirjassaan esiin muutaman oleellisen kriittisen ajatuksen, joiden
kohteena on aikamme meditaatiokulttuuri. Ari-Pekka Skarp paljastaa
”keisarin uudet vaatteet”. Erityisen ansiokasta on Skarpin
kritiikki, joka kohdistuu mindfulness ja ”nyt-hetken”
vääristyneeseen ymmärrykseen, tai paremmin sanottuna
ymmärtämättömyyteen. Skarpin mukaan meditaatio ja
tietoisuustaidot eivät ole mindfulnessia, vaan ”kyse on paljon
laajemmasta filosofiasta, joka liittyy koko ihmisen olemassaolon,
eksistenssin, oivaltavaan ymmärtämiseen”.
Mielen
Laboratorion kenties
tärkein huomio on kirjan lopussa. Ari-Pekka Skarp
kirjoittaa: ”Mindfulnessia puolustetaan vetoamalla tieteellisiin
tutkimuksiin, jotka ovat antaneet näyttöä harjoitusten
positiivisista seurauksista. Tutkimustieto ei kuitenkaan anna tukea
ajatukselle, että nämä hyödyt pohjautuisivat uskomusten mukaisiin
mekanismeihin. Tutkimustulokset eivät tue ajatusta, että
”tämä hetki” on jonkinlainen henkisen hyvinvoinnin lähde.
Tutkimukset eivät myöskään väitä, että inhimillinen kärsimys
johtuu ”egosta” tai ”minästä”, josta pitäisi irrottautua.
Nämä ovat markkinointiin, arvoihin ja uskonnollisiin vakaumuksiin
pohjautuvia uskomuksia.”